På svenska: Gustav, knegare, entusiast, yrkesnordist

Pohjola-Norden liiton aikakauslehti
N:o 2/1985
POHJOLA

Gustav, intomielinen ammattinordisti

Oli viisikymmenluvun loppu. Helsingin yliopiston valtiotieteilijät valitsivat tutkimustensa aiheita.

– Muut hakeutuivat eksoottisiin viidakoihin. He tutkivat kaukaisia maita, muissa maissa riehuvia ristiriitoja.

– Minä olin ainoa, jota kiinnosti Pohjola. Minä valitsin aiheeksi Pohjoismaiden neuvoston. Sen vuoksi minua pidettiin erilaisena ja kuivana tyyppinä.

Puhuja on Gustav af Hällström. Kiinnostus pohjoismaista yhteistyötä kohtaan sai hänet aikoinaan hakemaan Pohjola-Nordenin liittosihteerin virkaa.

Gustav sai paikan ja samalla tiellä hän on edelleenkin. Viime vuoden elokuun ensimmäisenä hänelle tuli 25 vuotta täyteen ”Pohjolan palveluksessa”. Nyt hän on Pohjola-Nordenin toimitusjohtaja.

– Kummallista, kuinka vähän asiat ovat muuttuneet vuosien kuluessa. Kaikki oli suurempaa, esimerkiksi täällä Pohjola-Nordenin päämajassa meitä oli viisi minun tullessani, nyt sen sijaan kaksitoista. Mutta vanhoja kaksikymmentäluvun pöytäkirjoja lukiessa oikein hätkähtää sitä, että toiminta oli suurin piirtein samaa kuin nyt.

Gustav af Hällström sanoo, että yhdistyksen luonne on muuttunut sitä mukaa, kun ”nordismi” on lyönyt läpi yhteiskunnassa.

– Aikaisemmin me olimme lipunkantajia. Nyt meidän päätehtävämme on tiedottaminen.

Pohjoismainen yhteistyö on kaikkien hyväksymää ja vailla ristiriitoja. Eikö se tee työn yksitoikkoiseksi?

– Ruotsissa ehkä. Siellä on melko vaikeata saada ihmiset kiinnostumaan. Ruotsilla on niin turvallinen sijainti keskellä Pohjolaa, että Ruotsi jää vaille ympäröivissä maissa esiintyviä aktivoivia ristipaineita. Mutta tästä ”puutteestaan” huolimatta Ruotsin Norden-yhdistys tekee erinomaista työtä.

– Meillä tilanne on hieman helpompi. Useimpien suomalaisten mielestä Pohjolassa on jotakin eksoottista, ilmeisesti siksi, että skandinaavisia kieliä ei täällä ymmärretä. Itä-Suomessa pohjoismainen yhteistyö on sitä paitsi usein portti kansainväliseen yhteistyöhön.

Ovatko tämän päivän aktivistit sellaisia poliitikkoja, jotka ovat olleet sen verran mitättömiä, että eivät ole päässeet Kuubaan tai Togoon, vaan ovat joutuneet tyytymään Kööpenhaminaan ja Osloon?

– Mahdotonta sanoa. Missä sitä paitsi kulkee hyötyajattelun ja aidon mielenkiinnon välinen raja? Sitä tietävät aktivistit tuskin itsekään.

– On kohtuutonta syyttää innokkaita 20-vuotiaita egoisteiksi. He ovat erittäin tervetulleita. Sitä toivoisin vain, että he pysyisivät mukana senkin jälkeen, kun ovat perustaneet perheen. Nykyään aktivistit häipyvät täytettyään 24 vuotta ja tulevat takaisin nelikymppisinä, sitten kun lapset ovat suuria.

Ihmiset matkustavat Pohjoismaissa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yhteistyö on itsestäänselvyys. Eikö Norden-yhdistykset voisi haudata?

– Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin olemme päässeet tavoitteeseemme – tehneet itsemme tarpeettomiksi. Esimerkiksi viime helmikuussa Suomen kouluhallitus halusi supistaa suomenkielisten oppilaiden ruotsin kielen viikkotuntimäärää yhdellä.

– Kenttä hälyytti meidät ja käynnisti massiivisen kampanjan ehdotusta vastaan. Meillä oli neljä päivää aikaa. Kun ehdotus tuli hallitukseen, se hylättiin. Ei tietysti pelkästään meidän ansiostamme, mutta meidän avullamme.

– Oli kuin aika olisi mennyt 25 vuotta taaksepäin. Tämä opetti meille, että meidän täytyy olla valmiina toimimaan nopeasti. Pohjoismaista yhteistyötä heikentäviä ehdotuksia voi putkahtaa esiin missä vain.

– Suomen ja Ruotsin väliä matkustavista varmasti vain pieni prosentti tietää, mitä meidän yhdistyksemme tekee. He matkustavat tapaamaan tätiä Trelleborgiin tai ruotsalaistuneita serkkuja Västeråsiin. Eivätkä he tiedä muusta Pohjolasta juuri mitään.

– Me taas pyrimme järjestämillämme matkoilla antamaan informaatiota muun ohjelman ohessa. Infoa yhteiskunnasta, kulttuurista ym. Keskustasolla me järjestämme lähinnä koululaisvaihtoja. Vaihdot ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti. Meidän hienona tavoitteenamme on, että kaikki koululaiset olisivat ainakin kerran osallistuneet tällaiseen vaihtoon kouluaikanaan. Tavoitteeseen on vielä pitkä matka, mutta tavoite sinänsä on hyvä.

– Muu toiminta tapahtuu lähinnä paikallis- ja piiritasolla. Äänekosken järjestämälle pohjoismaiselle viikolle osallistui bussilastillinen tanskalaisia. He asuivat yksityisperheissä. Paikallislehti muuttui viikon ajaksi kaksikieliseksi ym.

– Tämä on esimerkki pohjoismaisesta matkustelusta parhaimmillaan. Yleisesti voi sanoa, että suomalainen paikallislehdistö seuraa ylivoimaisesti parhaiten pohjoismaisia tapahtumia. Samalla tavalla se seuraa innokkaasti idän tapahtumia.

Kilpaileeko Pohjola-Norden Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kanssa?

– Ei, ei minun mielestäni. Joskus, kun kunnissa myönnetään avustuksia, meidät asetetaan toisiamme vastaan. Parhaimmissa tapauksissa se merkitsee sitä, että molemmille myönnetään samansuuruiset avustukset ja sehän on meille edullista.

– Samoja ihmisiä on innokkaasti mukana kummankin yhdistyksen toiminnassa. Eikä siinä mitään vikaa ole. Me emme ole missään tapauksessa toistemme vastakohtia.

– Eräs ero toiminnassamme on se, että yhteydet itään hoidetaan keskustasolla. Jos Moskovan Suuri Sirkus tulee Helsinkiin, on SNS vastuussa järjestelyistä.

– Jos taas ruotsalainen tai tanskalainen sirkus saapuu Suomeen, ei meillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa. Meillä ei ole yksinoikeutta pohjoismaiseen yhteistyöhön, emmekä sitä edes haluaisikaan. Yhteyksiä solmitaan ja hankkeita suunnitellaan ja toteutetaan koko ajan niin ettei meillä ole siitä pienintäkään tietoa.

– Useimmilla järjestöillä ja yhdistyksillä on oma pohjoismainen valiokuntansa, joka on läheisessä kanssakäymisessä muissa Pohjoismaissa olevien sisarjärjestöjensä kanssa.

– Meidän yhdistyksemme taas keskittyy lähinnä muiden järjestelyjä täydentävään toimintaan. Me pyrimme toiminnallamme saamaan eri tavoin ajattelevat yhteisen teeman ääreen.

– Me olemme jonkinlainen kattoelin, joka kokoaa kaikki mukaan.

Mikä on tämän päivän suurin ongelma?

– Nuorison saaminen mukaan. Se, miten nuoret saataisiin kiinnostumaan pohjoismaisesta yhteistyöstä. Tavallisen jäsenen, ruohonjuuritason aktivointi. Toimintaa on jatkuvasti liian paljon ''huipputasolla". Yhteyksien hoito ja matkustaminen ei saisi olla pelkästään johtotason asia.

Teksti: Staffan Bruun
Kuvat: Leif Rosas