Pohjola-Norden
3/2016
"Vår Nord" och "Menu Pohjola" vann skrivtävlingen
Grundskoleelever skrev om Norden i Pohjola-Norden i Helsingfors skrivtävling vars beskyddare var president Tarja Halonen.
Pohjola-Norden i Helsingfors arrangerade på våren en skrivtävling för elever i de högre klasserna i grundskolan i Helsingfors. I tävlingen deltog 11 skolor. I juni belönades vinnarna på Pohjola-Nordens kansli. På plats fanns även president Tarja Halonen som var tävlingens beskyddare. Eleverna fick fritt välja språket och största delen av texterna var skrivna på svenska av finskspråkiga elever.
Första priset delades mellan Emma Akrongs Vår Nord (Botby grundskola) och Saimi Salonius Menu Pohjola (Aleksis Kiven peruskoulu). På andra plats kom Silva Wainios Kvintti (Helsingin ranskalais-suomalainen koulu) och på tredje plats Anna Savilahtis Thorin veli (Helsingin suomalainen yhteiskoulu).
Vinnarna fick ett stipendium på 200 € var och platserna 2-4 belönades med ett stipendium på 100 € var. Därtill delades fem stycken bokgåvokort på 50 € som erkännande.
Vår Nord
Runt ett bord i en oändligt stor skog,
har några fåglar samlats för att tala om vår nord.
Norden de talar om är ett magiskt ställe,
där de alla fötts till olika samhällen.
Sångsvanen med sina svarta ögon,
berättar om alla sitt lands många sjöar.
Intill svanen hörs en fängslande ton,
en koltrast sjunger om vår härliga jord.
Stömstaren diskuterar med en lo,
som värkar intresserad av vad strömstaren kallar för en fjord.
Efter att lokatten tagit på sig hatten,
och farit för att göra sig färdig för natten,
fortsätter jaktfalken berätta.
Jaktfalken berättar om saker som infen förr hört på maken.
Nej, flytande sten, de vill inte ens tänka på saken.
Sist berättar knölsvanen om långa stränder,
en vacker sjöjungfru och platta terränger.
När klockan sår ett står solen ännu så som den alltid stått,
de har knappt märkt hur tiden gått,
de alla tittar opp och tänker på vilken bra lott de fått.
I den stunden värkar allting så klar,
att det bästa på denna jord,
alltid är vår nord.
Emma Akrong
Menu: Pohjola
Ainesosat:
lunta
auringonpaistetta
vuonoja
hiekkadyynejä
havupuita
lumihiutaleita
viljapeltoja
revontulia
lehtipuita
lumiukko
kuumia lähteitä
tuntureita
maata
kukkia
tulivuori
Kaikki menun ainesosat saa kerättyä Pohjolan luonnosta.
Alkuruoka
Sekoita karuun maahan tuntureita ja laita seos syvälle lautaselle pimeään. Painele valmiiseen pohjaan kuumia lähteitä. Kuorruta lopuksi jäätiköllä ja vie pakkasilmaan pakastumaan. Tarjoile lautasilta, joille on aseteltu savuava tulivuori.
Pääruoka
Sekoita lunta, pakkasta ja havupuut keskenään. Laita seos vuokaan ja mausta lumihiutaleilla. Ennen tarjoamista, koristele lumiukolla. Tarjoa ruoka hiekkadyynipedillä.
Ruokajuoma
Puhdasta järvivettä ja lehtipuiden lehtiä. Tarjoile isosta mehulasista. Koristele lopuksi marjoilla ja lehtipuun oksilla.
Jälkiruoka
Asettele lautaselle viljaa, kukkia ja auringonpaistetta. Lämmitä seos lämpimässä kesäpäivässä. Koristele perhosilla ja pilvillä.
Jälkiruokajuoma
Puhdas merivesi, jossa koristeena revontulia. Nautitaan korkeasta lasista.
Pohjola-menu on täysin gluteeniton puhtaista luonnontuotteista valmistettu, eikä sisällä yhtään lisä- tai säilöntäaineita. Menun valmistusaika on muutama lomamatka. Kalorimäärä Pohjola-menussa on tuhansia kilometrejä läpi Pohjolan maiden neljässä eri vuodenajassa.
Saimi Salonius
Kvintti Pohjolalle
Suomesta puhuttaessa monille tulevat mieleen Pohjoismaat. Pohjoismaista löytyy paljon yhteisiä piirteitä aina ilmastosta yhteiskuntajärjestelmään. Naapurimaista on kautta aikojen haettu omaan maahan uusia tuulia. Niistä on otettu mallia, niiden kanssa on kilpailtu, niitä on kyseenalaistettu ja ennenkaikkea on oltu ylpeitä, kun on saatu olla mukana tässä maiden ryhmässä.
Kuitenkin selkeitä erojakin löytyy. Jokainen maa on tehnyt omat selkeät päätöksensä niin sotilasliittoihin liittymisessä, EU:ssa ja omissa valuutoissaan sekä pitänyt kiinni omista traditioistaan.
Minulle Pohjoidmaiden jäsenenä oleminen merkitsee, että Suomen kansalaisena pystyy olemaan myös Pohjoismaiden kansalainen EU:n ja Euroopan lisäksi. Tällöin kaikki Pohjoismaat kulttuureineen sulautuvat yhteen ja kielillä ei ole väliä - olemme pohjoismaisia.
Kahta instrumenttia soittavana ja klassista laulua laulavana toivoisin enemmän yhteistyötä pohjoismaisten musiikkiopistojen kanssa. Opistot voisivat esimerkiksi järjestää kilpailun, jossa alkukarsinnat olisivat joka Pohjoismaassa ja finalistit lähetettäisiin joka kerta eri maan pääkaupunkiin finaaliin.
Pohjoismaat ovat täynnä kuuluisia säveltäjiä norjalaisesta Griegistä ruotsalaiseen Bellmaniin ja Alfvéniin unohtamatta suomalaista Sibeliusta.
Tämä avaisi monen nuoren soittajan silmät näkemään myös kotimaan ulkopuolella olevia metodeita sekä koulukuntia ja ymmärtämään musiikin monimuotoisuutta.
Toivon, että yhteistyö muiden Pohjoismaiden kanssa jatkuisi ja pystyisimme sekä opettamaan että oppimaan toisiltamme lisää.
Silva Wainio
Thorin veli
Nuori Thor, Odinin ja Maan poika, rakastettu ja ihailtu lapsi, nukkui rauhallista unta tietämättömänä maailman menoista. Hänellä oli kaikkien Yggdrasilin asukkaiden rakkaus turvanaan ikuisesti. Tai niin oli alunperin tarkoitettu.
"On hän niin kaunis", kuului huokauksia pojan ympäriltä, mutta ei Thorin tällä kertaa. Thor heräsi vauvan parkaisuun. Uusi ääni kuulosti iloiselta, vaikka parkaisu olikin. Äänen läpi hän kuuli kuitenkin itsekkyyttä, vaikkei osannut sitä vielä ymmärtää. Thorin veli Erik oli syntynyt. Nimikin oli niin suuri, kun ikuista hallitsijaa tarkoitti.
Vuodet vierivät, ja veljekset varttuivat vahvoiksi. He olivat eläneet sulassa sovussa vuosia, mutta sovun aika oli nyt ohi. Ei aina voinut elää täysin tasavertaisina, varsinkin kun on kyse jumalista ja veljeksistä. Erik loisti viisaudellaan ja Thor oli vahva, aina valmis auttamaan ja pelastamaan ihmisiä ja muita Yggdrasilin olentoja. Toisesta veljestä tulisi hallitsija ja toinen tulisi jäämään hallitsijan varjoon. "Hyvä veli, minusta on tuleva uusi hallitsija. Kaikki rakastavat minua ja viisauttani", mielisteli Erik. "Ei sinusta hallitsijaksi ole, veli hyvä. Hallitsijan täytyy olla vahva ja valmis auttamaan kansaansa!" mahtaili Thor. "Ja sinun älylläsi osaisit tehdä viisaita päätöksiä?" naurahti Erik.
Thor sai tarpeekseen. Hän oli korviaan myöten täynnä Erikiä. Hänestä oli tuleva hallitsija ja hänen oli päästävä veljensä viisaudesta eroon. Hän laati suunnitelman, joka tekisi hänestä hallitsijan. Hänen täytyisi tappaa rakastettu viisas veljensä.
"Loki hyvä, enkö minä olekin tuleva hallitsija? Olenhan minä vahva, paljon parempi kuin Erik", mahtaili Thor. "Oi, olet sinä paljon parempi ystäväiseni. Kuinka niin?" kysyi Loki. "On tullut aika ottaa mittaa toisistamme. Ja minähän tulen tämän kilvan voittamaan, mutta tarvitsen apuasi", sanoi Thor. "Kerro lisää", uteli Loki. "Yhdessä tulemme tappamaan Erikin, jotta minä pääsen valtaan", kertoi Thor. "Kuulostaa mahtavalta", naurahti Loki. "Huomenna auringonlaskun aikaan", Thor hymähti.
Seuraavana päivänä Thor alkoi epäröidä. Hän ei halunnut tahrata mainettaan tappamalla veljensä. Hän päätyi kuitenkin toteuttamaan suunnitelmansa, sillä Lokihan Erikin tappaisi. Hän halusi kuitenkin vielä tavata Erikin. Tämä istui puun juurella itkien. "Ei minusta hallitsijaa tule. En ole vahva enkä mahtava. En ole sellainen kuningas, jonka maailma haluaa. Tässä taistossa ei ole minulla mitään keinoa puolustautua sinulta", nyyhki Erik kasvot kyynelten peittämänä. "Veli hyvä, minä en voi sinua mitenkään satuttaa. Enkä minä voi yksin pelkällä voimalla maailmaa hallita", lupasi Thor.
Thor oli muuttanut mielensä. Ei hän kyennyt veljeään surmaamaan. Hänen täytyi löytää Loki, ennen kuin aurinko laskisi. Thor etsi, muttei löytänyt Lokia mistään. Viimeisetkin auringonsäteet sammuivat. Thor tiesi, että oli jo liian myöhäistä.
Yön pimeässä hän löysi veljensä makaamassa kuolleena puun juurella. Kylmäsydäminen Loki oli hänet jo tappanut. Thor itki. Hän oli tehnyt väärin. Erik oli poissa.
Ukkosenjumala Thor matkustaa vieläkin ukkospilvien päällä ympäri maailmaa. Hän katuu tyhmyyttään, ja salama iskee aina, kun hän satuttaa itseään. Kukaan ei tiedä vieläkään, että Erikin kuoleman takana oli rakastettu Thor.
Anna Savilahti