Pohjola-Norden
4/2011

Pohjolan kuurojen asialla

Kuurojen pohjoismainen neuvosto toimii edunvalvontajärjestönä ja järjestää myös keveämpiä tapahtumia.

Kun Pohjoismaiden neuvosto aloitteli istuntoaan Kööpenhaminassa, kokoonnuttiin samaan aikaan pohjoismaisen yhteistyön merkeissä myös Vantaalla, jossa Kuurojen pohjoismainen neuvosto (KPN) piti istuntonsa lokakuun lopussa. Viiden Pohjoismaan sekä Färsaarten kuurot kokoontuivat tänäkin vuonna puimaan Pohjolan viittomakielisten asioita. Nuorison näkökulmaa toi samaan aikaan kokoontunut Kuurojen pohjoismainen nuorten neuvosto.

Työsarkaa riittää, sillä vaikka Suomessa viittomakieli onkin luokiteltu viralliseksi vähemmistökieleksi, kaikissa Pohjoismaissa viittomakielisten oikeudet eivät edelleenkään aina toteudu. Esimerkiksi Islannissa kuurojen äidinkieleksi määritellään virallisesti islanti, vaikka he oppivat kirjoitetun islannin käytännössä vieraana kielenä.

Kehitettävää riittää

Asenteen viittomakieltä kohtaan ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä huimasti. Vielä 1970-luvulla kuuroja oppilaita rangaistiin viittomakielen käytöstä. Myöhemmin asenteet paranivat, ja vuonna 1991 tuli mahdolliseksi käydä koko peruskoulu viittomakielellä. Vuonna 1995 kielen asema kirjattiin Suomen perustuslakiin, ja nykyisin viittomakielisillä on oikeus tulkkiin esimerkiksi sairaan- ja terveydenhoidossa tai vaikkapa poliisin kanssa asioidessaan. Asiointi ilman tulkkia on usein mahdotonta, mutta muissa Pohjoismaissa viittomakielisten oikeus tulkkiin ei kuitenkaan aina toteudu: esimerkiksi Tanskan lainsäädäntö ei turvaa viittomakielisiä palveluita.

Suomea Kuurojen pohjoismaisessa neuvostossa edustava, Kuurojen liiton puheenjohtaja Jaana Keski-Levijoki perääkin Pohjoismaisen kielisopimuksen kehittämistä.

– Sopimuksen tulisi ottaa kaikki pohjoismaiset viittomakieliset paljon paremmin huomioon kuin nykyään. Kehittyneempi sopimus, mikäli se saadaan aikaan, vastaisi enemmän YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia koskevan yleissopimuksen sisältöä, periaatteita ja sen henkeä, Keski-Levijoki huomauttaa.

Yhteistyötä monella tasolla

Kuurojen pohjoismaisen neuvoston yhteistyö varsinaisen Pohjoismaiden neuvoston kanssa on tiivistä. Pohjoismaiden ministerineuvoston kanssa on tehty yhteistyötä muun muassa juurikin kielisopimukseen liittyen, ja Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suomalaisjäsen, kansanedustaja Tuula Peltonen osallistui KPN:n kokoukseen. Koulutusasiat herättivät paljon keskustelua.

– Kuurojen opetusjärjestelyjen uudelleenarviointi on nyt akuutti puheenaihe kaikissa Pohjoismaissa, Jaana Keski-Levijoki kertoo.

Kansainvälisellä tasolla KPN edustaa Pohjoismaiden kuuroja Euroopan kuurojen unionissa ja Kuurojen maailmanliitossa. Maailmanliiton tapahtumissa perinteeksi ovat jo ehtineet muodostua pohjoismaalaisten järjestämät Viking-illat, jotka tekevät pohjoismaisen yhteistyön saavutuksia tunnetuiksi maailmalla. Lisäksi KPN osallistuu vahvasti kehitysyhteistyöhön, jonka kohteena on erityisesti kehittyvien maiden kuurojen elinolojen parantaminen.

– Tämä toteutuu kansallisten kuurojen liittojen vetämien kehitysyhteistyöprojektien avulla, joihin saadaan valtion tukea, Keski-Levijoki toteaa.

Ei pelkkää politiikkaa

Edunvalvonnan ja yhteispohjoismaisten kannanottojen lisäksi KPN on myös jäsenjärjestöilleen kanava vaihtaa kuulumisia. Vuosittaisten istuntojen ohella KPN järjestää seminaareja, keskustelufoorumeita ja leirejä, joihin osallistuu kaiken ikäisiä pohjoismaalaisia kuuroja vauvasta vaariin.

Yksi suurimmista tapahtumista on joka neljäs vuosi järjestettävä pohjoismainen kulttuurifestivaali, joka kerää tuhansia kuuroja ja viittomakielisiä ympäri Pohjoismaita viikon mittaiseen tapahtumaan. Festivaali järjestettiin vuonna 2010 Tukholmassa ja 2014 on Suomen vuoro toimia isäntänä.

Kuurojen kesken järjestetään myös pohjoismaisia urheilukilpailuita aina šakista futsaliin. Ensiksi mainitussa Pohjoismaiden välisiä kuurojen turnauksia on järjestetty jo yli sata vuotta, Jaana Keski-Levijoki kehaisee. Kuurot osallistuvat myös säännöllisesti toisten Pohjoismaiden kuurojen järjestöjen omiin tapahtumiin.

Vaikka kullakin maalla onkin oma viittomakielensä, ei kieli silti aiheuta ongelmia. Pohjoismaisissa tapahtumissa käytetään ruotsalaiseen viittomakieleen pohjautuvaa yhteispohjoismaista viittomakieltä – eräänlaista ”skandinaviskaa”.

Teksti: Kalle Keijonen