Pohjola-Norden
4/2003

Pohjoismaiset vahtikoirat rajaesteitä torjumaan

Viime vuosina poliitikot ovat käyneet taistoon rajaesteitä vastaan. Myös Oslossa lokakuun lopussa järjestetyssä Pohjoismaiden neuvoston istunnossa ne olivat aihe ylitse muiden.

Oslossa oli läsnä myös Tanskan entinen pääministeri Poul Schlüter. Hänet on valittu henkilöksi, jonka pitäisi kyetä kaikin mahdollisin keinoin saamaan eri maiden ministerit poistamaan mahdollisimman useita rajaesteitä. Odotukset hänen aikaansaannoksiaan kohtaan ovat mittavat. Itse hän kutsuu itseään vahtikoiraksi. Oslossa hän pääsi sanomaan:

– Tavoitteena on luoda mahdollisimman rajaton Pohjola, ja olemme lähellä tuota tavoitetta!

Poliitikot on saatu ymmärtämään, että niin yksityishenkilöille kuin yrityksille ongelmia aiheuttavat rajaesteet on tärkeä kysymys, joka herättää voimakasta vastakaikua yleisön keskuudessa. Tästä työstä lankeavasta kunniasta suuri osa kuuluu Norden-yhdistyksille, jotka olivat aloitteentekijöitä suomalaissuurlähettiläs Ole Norrbackin laatimalle raportille rajaesteistä. Norrback osoitti, että poistettavia esteitä on vielä suuri joukko.

Poul Schlüter pitää vahtikoiratyönsä lähtökohtana Norrbackin raporttia.

– Olen lukenut sen ainakin 20 kertaa, sanoo Schlüter, ja olen pitänyt mielessäni useammat hänen ehdotuksistaan.

Koska Norden-yhdistykset ovat siis tärkeässä asemassa taistelussa rajaesteitä vastaan, järjestimme Oslossa pyöreän pöydän keskustelun Poul Schlüterin ja kahden Norden-yhdistyksen pääsihteerin, Suomen Larserik Häggmanin ja Ruotsin Anders Ljunggrenin kanssa.

Tässä otteita heidän keskustelustaan:

Schlüter: Jokainen jonkin rajaesteen kanssa tekemisiin joutunut on sitä mieltä, että juuri se nimenomainen este on tärkein, että se on järjenvastainen ja tarpeen poistaa. Ymmärrän tämän hyvin.

Olemme kartoittaneet useimmat esteet. Niitä on uskomattoman paljon, sekä suuria että pieniä. Vuoden 2004 alkupuoliskolla on tärkeää seurata poliitikkojen toimia ja huolehtia siitä, että he pitävät minulle antamansa lupaukset. Pystyn seuraamaan tarkasti myös pohjoismaisten byrokraattien toimintaa. He haluaisivat mieluiten asettaa selvityselimen, kun otan heihin yhteyttä. Sanon: antakaa minulle yksi arkillinen ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi!

Ljunggren: Mielestäni Schlüter on saanut jo nyt paljon aikaan. On selvää, että kun kehään astuu kokenut ja arvostettu poliitikko, tuloksia voi syntyä. Ongelma on se, että maali liikkuu koko ajan, elämmehän dynaamisessa maailmassa.  Lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja sen sisältö vaihtelee maittain niin kauan, kun lait säädetään kansallisella tasolla. Kaikkien ratkaisuaan odottavien rajaesteiden joukossa on esim. työtapaturmavakuutusta koskevat säädökset, jotka ovat erittäin tärkeitä toisessa Pohjoismaassa työskenteleville.

Häggman: Minunkin mielestäni Schlüter on tehnyt hyvää työtä tähän asti, suorastaan uraauurtavaa.

Epäilen kuitenkin, että keskivertopoliitikot eri Pohjoismaissa eivät jaksa olla kiinnostuneita kaikista rajaestekysymyksistä tulevan vuoden aikana. Tällä hetkellä on poliittista painetta, joka ”purskauttaa esiin” ratkaisuja käytännön kysymyksiin, mutta kun tiedämme, että maali liikkuu koko ajan ja että uusia rajaesteitä ilmaantuu, mitä sitten tapahtuu?

Schlüter: Rajaesteistä tulee pysyvä teema Pohjoismaiden neuvoston asialistalla tulevaisuudessa. Jonkun vanhemman kokeneen poliitikon pitäisi aina toimia vahtikoirana. Jo ensi vuonna ministerineuvoston seurantaryhmä kasvaa neljään henkeen, ”rajaesteyksiköksi”.

Häggman: Tämä kysymys ei ole ainoastaan ministereiden ja Pohjoismaiden neuvoston huoli, vaan myös kansanliikkeiden, jotta luottamus Pohjolaan, sellaisena kuin sen vahvasti koemme olevan, säilyy. Yksittäinen kansalainen odottaa konkreettisia tuloksia kussakin yksittäisessä tapauksessa.

Ljunggren: Asialle omistautuminen todella kannattaa. Hyvä esimerkki on ns. pilleripassi, sääntö, jonka mukaan rajalla piti esittää todistus tiettyjen lääkkeiden mukana pidosta. Todistus maksoi 200 kruunua ja se piti uusia joka kuukausi. Tämän onnistuimme poistamaan. Nykyään todistuksen saa apteekista ilmaiseksi.

Häggman: Se on hyvä esimerkki poistetusta rajaesteestä. Jäljellä olevista monista esteistä yksi tärkeimmistä on toisessa maassa työskennelleitä eläkeläisiä koskevat verotussäännöt. Nykyään voimassa ovat erilaiset säännöt eri maissa. Vaikka lopullinen tulo ja asuinpaikka olisivat olleet samat, tanskalainen saa vähiten, suomalainen vähän enemmän, ruotsalainen myös enemmän ja norjalainen eniten.

Mikä on rajaeste? Yksi vastaus voisi olla: rajaeste on se, mitä ihmiset pitävät esteenä. Luonnollisesti myös muita määrittelyjä on olemassa, mutta syy ongelmiin on tietysti se, että vaikka pohjoismainen yhteistyö on intensiivistä, lait ja säännökset säädetään erikseen kussakin maassa omien perinteiden ja arvostusten pohjalta.

Kun poliitikot samalla kehottavat lisäämään integraatiota ja monet pohjoismaalaiset muuttavat naapurimaahan työskentelemään, tai matkustavat kahden maan väliä, niin erilaiset säännöt saattavat tehdä arjesta erittäin hankalan yksittäiselle ihmiselle. Kyseessä voivat olla verotuskysymykset, sosiaaliset kysymykset, työttömyyskassat, eläkkeiden verotus, vähennysoikeudet ja monet, monet muut yksityiskohdat. Myös yritysten, niin pienten kuin suurten, toiminta vaikeutuu sen vuoksi, että säännökset ovat toisenlaiset valtakunnan rajan toisella puolella.

Poul Schlüter pystyi Oslossa osoittamaan 23 asiaa, joissa este pitäisi poistaa. Näitä ovat muun muassa tullikäytäntöjen yksinkertaistaminen, Haloo Pohjola -tiedotuspalvelun vahvistaminen, pohjoismainen työnvälitys internetissä, oikeus käyttää islantilaisia ristimänimiä Ruotsissa, virtuaaliset verotoimistot, nostokurjen kuljettajatodistuksen kelpoisuus koko Pohjolassa ja niin edelleen.

Yhä useamman Tanskan ja Ruotsin väliä Juutinrauman yli työmatkaansa tekevän iloksi tuli viimein kaivattu tieto siitä, että Tanskan ja Ruotsin veroministerit olivat päässeet yksimielisyyteen siitä, miten ja missä työmatkalaiset veronsa jatkossa maksavat.

Juutinraumavero on ollut koko rajaestekeskustelun symboli. Monet ovat katkerina valittaneet, että hallitukset ovat usean vuoden ajan epäonnistuneet ratkaisun löytämisessä.

Pyöreän pöydän keskustelussa Poul Schlüterin, Larserik Häggmanin ja Anders Ljunggrenin välillä käsiteltiin myös lisääntyvän kansainvälistymisen ja EU:n yhä suuremman roolin vaikutusta pohjoismaisiin rajaesteisiin tulevaisuudessa. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että EU:n direktiivien ja säännösten soveltamisessa on saatava aikaan yhtenäinen pohjoismainen käytäntö, mikä koskee myös Islantia ja Norjaa ETA-sopimuksen kautta.

Myös globalisoitumisen ja Euroopan laajenevan yhdentymisen uskottiin asettavan nykyistä suurempia vaatimuksia poliitikoille.

Täysin yhtä mieltä keskustelijat olivat myös siitä, että kun Poul Schlüter lopettaa pohjoismaisena vahtikoirana, hänen tilalleen on saatava toinen pohjoismainen huippupoliitikko. Tämä voisi mielellään olla entinen pääministeri, jolla on niin paljon painoarvoa, että hän pystyisi pitämään rajaestekysymykset pohjoismaisten hallitusten ohjelmissa. Nykyään ne ovat poliittisesti käypiä, sen vuoksi niistä puhutaan mielellään. Näin pitäisi olla myös tulevaisuudessa, sillä pohjoismaalaisten eteen tulee nousemaan aina uusia omituisia rajaesteitä. Taistoon pohjoismaisia rajaesteitä vastaan!