N:o 2/1994
POHJOLA

Fäärin kieli

Teksti: Eva Jansson

Hedin M. Klein:

Undir Bergi

Millum okkum og lívið
er bergið.
Eygu okkara at tí. Vilji okkara í tí og
mótì tí.
Svartir klettar, kaldur gjóstur
men eisini skyli.
Ein ávís hædd, ein vissur bratti
men eisini eggin.
Eisini bergsins binding
í sjónstytting og basalti.
Eisini tað: her undir bergi
verður eingin liggjandi
livandi.

Vuorenseinämän alla

Meidän ja elämän välissä
on vuorenseinämä.
Silmämme sitä kohti.
Tahtomme siinä ja sitä vastaan.
Mustia kallioita, kylmiä viimoja
mutta myös suojaa.
Tietty korkeus, tietty töyräs
mutta myös kallionkieleke.
Myös vuorenseinämän riippuvaisuus
näkölyhenteestä ja basaltista.
Myös tämä:
täällä vuoren seinämänalla
ei mikään makaava pysy
elossa.

(Fääristä suomentanut Eva Jansson)

Fääri on kaunis skandinaavinen kieli, joka kuulostaa hieman norjalta, mutta kirjoitettuna näyttää islannilta.

Fäärin kieli on oma kielensä, jota kaikki Färsaarilla asuvat fääringit puhuvat. Muiden pohjoismaalaisten on vaikea saada siitä selvää. Islantia osaava pystyy lukemaan fääriä kohtalaisesti. Fäärin kielessä on kuitenkin lainasanoja, joita taas islannissa ei ole juuri lainkaan. Tämän takia fäärinkien ja islantilaisten on hieman hankala lukea toistensa kieliä.

Fäärin kielen ääntäminen poikkeaa suuresti kirjoituksesta, joten islantilaiset ja fääringit eivät pysty kovinkaan hyvin keskustelemaan keskenään äidinkielillään.

Pohjoismaiset kielet jaetaan kahteen ryhmään. Itäskandinaaviset kielet ovat ruotsi ja tanska. Länsiskandinaavisia kieliä on kolme: norja, fääri ja islanti.

Fäärin kieli perustuu muinaisnorjaan, mutta nykynorja on muuttunut niin paljon, ettei senkään perusteella saa fääristä selvää. Tosin fääringit ovat erittäin kielitaitoisia. Kaikki ovat joutuneet lukemaan koulussa tanskaa. Norjan radio kuuluu Färsaarilla ja sitä myös kuunnellaan. Matkailija saattaa pärjätä ruotsillakin.

Fäärin kielen kehitys

Ennen 800-lukua Färsaarilla asui irlantilaisia erakkomunkkeja. Fäärin sanastossa on yhä kelttiläisperäisiä sanoja. Munkit lähtivät pois saarilta pohjanmiesten rosvoilun takia. Pohjanmiehet asuttivat saaret 800-luvun alussa. Färsaarten skandinaaviset ensiasuttajat tulivat Norjasta ja puhuivat muinaisnorjaa, eli sellaista pohjoismaista kieltä, jota Pohjolassa puhuttiin tuolloin yleisesti. Siitä kielimuodosta ovat sittemmin kehittyneet eri pohjoismaiset kielet.

Vuonna 1035 Färsaarista tuli Norjan lääni. Kalmarin unioni yhdisti Norjan ja Tanskan 1380-luvulla, ja Färsaaret siirtyivät Tanskan hallintaan. Färsaarilla puhuttiin kuitenkin koko ajan eri murretta, joka aikojen saatossa kehittyi omaksi kielekseen.

Vuodelta 1298 on säilynyt ensimmäinen fäärinkieliseksi tunnistettava asiakirja. Siinä on asetuksia lampaanhoidosta ja valaanpyynnistä. Tästä oli kuitenkin vielä hyvin pitkä matka siihen, että fääriä voitiin pitää omana kielenään.

Fäärin kirjakieli on hyvin nuori. Färsaarten kirkoissa käytettiin latinaa aina vuoteen 1540 asti. (Niinhän muissakin maissa latina oli kirkon kieli). Uskonpuhdistus syrjäytti latinan, mutta toi tilalle tanskan kielen. Hallinnonkin kielenä oli tanska. Fääriä ei kirjoitettu vielä tuolloin, koska kirjakieltä ei ollut. Jopa henkilökohtaiset kirjeet kirjoitettiin tanskaksi.

Fääringit puhuivat fääriä, mutta eivät voineet kirjoittaa sitä. Fääri säilyi satoja vuosia vain puhekielenä ja kansanlauluissa. Fäärin kieli oli myös pikkuhiljaa tanskalaistumassa. Vasta kansallisuusaatteen herääminen 1800-luvulla herätti kiinnostuksen oman kielen säilyttämiseen.

Jens Christian Svabo

Jo ennen kansallisuusaatteen heräämistä jotkut tunsivat huolta oman kielen puolesta. Kunnioitettava kielen puolustaja oli Jens Christian Svabo. Hän suunnitteli jo 1700-luvun lopulla fäärinkielisen oikeinkirjoituksen foneettisen periaatteen mukaisesti. Svabo oli suurmies ja uudisraivaaja. Kuitenkin hän suhtautui pessimistisesti fäärin kielen säilymiseen. Hän oli melkein varma, että tanskan kieli kuitenkin syrjäyttäisi fäärin. Svabon kehittelemä fäärin kirjakieli olisi ollut oivallinen, mutta ajankohta ei ollut sille otollinen. Se ei saanut tarpeeksi julkisuutta eikä jalansijaa fäärinkien keskuudessa. Svabon hieno oikeinkirjoitussysteemi jäi siten vain historian arkistoihin.

Toinenkin kielenuudistaja yritti luoda fääristä kirjakieltä. J. H. Schrøter (1771–1851) käänsi Matteuksen evankeliumin fääriksi. Hänenkin kirjoituksensa oli fonemaattista, mutta sekään ei saanut jalansijaa.

V. U. Hammershaimb

Kirjakieleksi vakiintui vasta V. U. Hammershaimbin vuonna 1846 luoma oikeinkirjoitus, joka mukailee tarkasti muinaiskieltä. Tämä on vähän sääli fäärin kielen kannalta. Oikeinkirjoitus on täten ”romanttisen vanhanaikaista”, mutta kaukana puhutusta kielestä. Fäärin kielen ääntäminen oli muuttunut huomattavasti vuosisatojen aikana ja tämän takia nykyfäärin oikeinkirjoitus poikkeaa niin paljon puhutusta kielestä. Tämä kielihistoriaan nojautuva oikeinkirjoitus on yhtä vaikeata oppia jokaisella murrealueella.

Kaikki kunnia näille urheille fäärin kirjakielen kehittelijöille. Harmi vain sekä fäärinkien itsensä että myös ulkomaalaisten kieltenopiskelijoiden kannalta, että fäärin oikeinkirjoitukseksi vakiintui vanhahtava ja puhekielestä poikkeava oikeinkirjoitus.

Murteet

Färsaarten pinta-ala on vain 1399 km². Asukkaita on 48 000. Saaria on 18, joista 16 on asuttua. Färsaaret koostuvat enemmän tai vähemmän korkeista vuorista. Fääringit asuvat kylissä tai kaupungeissa. Pääkaupungissa Torshavnissa on 13 000 asukasta. Haja-asutusta ei oikeastaan ole. Kaikkialla on pieniä kyliä. Kylissä on omat murteensa. Vuonon toisella puolella saattaa näkyä naapurikylä ja siellä puhutaan aivan eri murretta. Uskomatonta, mutta totta, näin pienessä saarivaltakunnassa puhutaan todella useita eri murteita, jotka poikkeavat toisistaan selvästi. Kaikki kuitenkin ymmärtävät kaikkia murteita.

Färsaarilla on paljon kirjailijoita ja runoilijoita. Heidän teoksiaan julkaistaan runsaasti. Färsaarelaiset kirjailijat ovat painosten herroja: väkilukuun suhteutettuna runokirjoja ja proosaa myydään luultavasti eniten maailmassa.