N:o 4/1993
POHJOLA

Elsi Hetemäki-Olander – pohjoismaisesti ansioitunein tämän päivän suomalainen

Teksti: Liisa Ranta

”Olin viikon vanha kansanedustaja, kun jouduin Pohjoismaiden neuvoston sivistysvaliokunnan kokoukseen Maarianhaminaan. Juhlaillallisilla minut sijoitettiin pöydän alapäähän, koska luultiin, että olin uusi konekirjoittaja. Näin jälkeenpäin se tuntuu yksinomaan huvittavalta.” – Pohjola-lehti haastattelee Pohjola-Nordenin eroavaa puheenjohtajaa.

– Elsi, milloin ja miten tulit mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön?

– Konkreettisesti se tapahtui v. 1970. Olin juuri tullut eduskuntaan, kun Kokoomuksen eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi eräänä päivänä astui kokoushuoneeseen ja tokaisi: ”Nyt on Kokoomus saanut niin paljon edustajia, että saamme kolmannen edustajan Pohjoismaiden neuvostoon. Nyt se voi olla myös tyttö. Sinä, Elsi.” Kokoomuksen kaksi muuta edustajaa olivat Rihtniemi itse ja Timo Mäki. Niin minä sitten kylmiltäni, viikon vanhana kansanedustajana, jouduin PN:n sivistysvaliolautakunnan kokoukseen Maarianhaminaan.

– Tästä ensimmäisestä kokouksesta mieleeni on jäänyt tapaus, joka näin jälkeenpäin tuntuu yksinomaan huvittavalta. Juhlaillallisilla minut sijoitettiin pöydän päähän, koska luultiin, että olin uusi konekirjoittaja. Tuohon aikaan, yli 20 vuotta sitten, Pohjoismaiden neuvoston jäsenet olivat lähes kaikki miehiä, ja heillä oli usein puolisot mukanaan, jotka juhlaillallisilla ja vastaavilla sijoitettiin kunniapaikalle. Muistan, miten Pohjoismaiden neuvoston silloinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja ja myöhemmin maaherra Sylvi Siltanen suuttui ja vaati, että minut on sijoitettava muiden joukkoon. Kuten sitten tapahtuikin.

– Sinä olet hyvä esimerkki henkilöstä, joka on omaksunut ruotsin kielen oppimalla ja jonka elämään ja uraan tuo kielitaito on merkittävästi vaikuttanut.

– Olen sitä mieltä, että ruotsin kielen taito on suomalaisille tärkeä ja että sen voi myös melko helposti ja jopa hauskasti saavuttaa. Olen itse suomenkielisestä kodista, mutta viisaat vanhempani sijoittivat minut lukioaikana yhdeksi kesäksi Ahvenanmaalle, Eckerö’hön, oppimaan ruotsin puhetaidon alkeet. Tästä kasvoi lämmin, yhäti jatkuva ystävyyssuhde ja esimerkiksi tyttäreni oli myöhemmin samalla tavoin yhden kesän tässä samassa perheessä. Ylioppilaaksi päästyäni olisin mieluiten halunnut opiskella juridiikkaa, mutta tottelin isääni, joka sanoi, että naispuolisen filologin on helpompi saada töitä kuin naispuolisen juristin, ja aloin opiskella kieliä. Fil. kand. -tutkintoani varten suoritin ruotsin cl:n, jonka myöhemmin korotin laudaturiksi. Toimin sitten ruotsin opettajana Munkkiniemen Yhteiskoulussa yli kymmenen vuotta ennen kuin siirryin politiikkaan.

– Se, että jouduin mukaan Pohjoismaiden neuvoston työhön, ei tietenkään ollut pelkkä satunnainen valinta, vaan johtui paljolti juuri ruotsin kielen taidostani. Osallistuminen viralliseen pohjoismaiseen yhteistyöhön ei aivan välttämättä vaadi ruotsin kielen taitoa – tulkintahan järjestetään aina tarvittaessa – mutta tekee sen paljon helpommaksi ja hauskemmaksi. Liike-elämässä ja kansalaistason yhteistyössä taas jonkinlainen ruotsin taito on välttämätön. Kaikki eivät suinkaan osaa englantia, joka sitä paitsi tuntuu näissä yhteyksissä keinotekoiselta.

– Sinun urasi kuuluu pisimpiin Pohjoismaiden neuvoston historiassa ja Sinun äänesi on usein vaikuttanut ratkaisevasti neuvoston hankkeisiin. Eräs aluevaltaus, joka oli paljolti Sinun ansiotasi, oli neuvoston valtuuskunnan retki Baltiaan neljä vuotta sitten. Sehän merkitsi, että myös ulkopolitiikka otettiin mukaan PN:n kuvioihin.

– Sain todella taiteilla melkoisesti, jotta suunnitelma hyväksyttiin. Eri maathan suhtautuivat asiaan eri lailla. Ruotsi oli aktiivisin ja Suomessa hanke kohtasi eniten vastustusta. Jälkeenpäin ja varsinkin Baltian maiden itsenäistyttyä siitä on tullut pelkästään positiivista palautetta.

– Pitkä urani Pohjoismaiden neuvostossa johtui osittain myös siitä, että Kokoomus oli oppositiossa niin kauan eikä herrahissi toiminut. Sanoisin muuten, että kansainvälisessä yhteistyössä on tärkeätä, että on ollut kauan mukana, että henkilöt ja kanavat ovat tuttuja.

– Olit usean vuoden ajan yhtä aikaa Pohjoismaiden neuvoston presidentti ja Pohjola-Nordenin puheenjohtaja. Sumentuiko identiteetti?

– Rehellisesti on sanottava, että Norden-työni kannalta viimeiset kolme vuotta, jolloin olen ollut poissa politiikasta, ovat olleet helpotus. Toisaalta nämä virallisen ja kansalaistason pohjoismaisen yhteistyön johtopaikat ovat myös tukeneet toisiaan. Olen voinut Pohjoismaiden neuvostossa tuoda esille ja kannattaa järjestötason näkemyksiä ja vastaavasti Pohjola-Nordenin työssä korostaa virallisen yhteistyön suuntauksia ja mahdollisuuksia. Samanlaista ristiinvaikutusta tapahtui tietysti myös työssäni eduskunnassa.

– Ja varsin konkreettisesti, onnistuithan kolmena peräkkäisenä vuonna korottamaan Pohjola-Nordenin valtionapua ja laman jo kolkutellessa ovia järjestit vielä kahtena vuonna erikoisavustuksen uutta toimistohuoneistoa varten.

– Kansalaisjärjestöjen merkitys on aina ollut minulla eräänlainen ceterum censeo. Kansalaisjärjestöjen jäsenethän ovat ihmisiä, äänestäjiä, mielipiteen muokkaajia ja sen vuoksi järjestöjen merkitys on ensiarvoisen tärkeä pohjoismaisen demokratian säilymisessä. Järjestöjen puolestaan on pyrittävä tiedottamaan asioista, joita ne edustavat.

– Sinä oletkin ihailtavan ahkerasti käynyt paikallisyhdistystemme tilaisuuksissa puhumassa milloin pohjoismaisesta yhteistyöstä, milloin Pohjoismaiden asemasta Euroopassa, milloin taas ruotsin kielen osaamisen tärkeydestä.

– Kutsujen esittäjäthän ovat usein vanhoja ystäviäni. Olen myös politiikassa oppinut sen, että silloin on mentävä, kun pyydetään. Lisäksi se on nyt ollut helppoa. Lapset ovat poissa kotoa ja kun mieheni on näillä puhematkoilla usein autonkuljettajanani, ne ovat tavallaan olleet myös yhteisiä hetkiä.

– Äskettäinen Helsingin Sanomat siteraasi Espoon teatterin säätiön valtuuskunnan puheenjohtajaa Elsi Hetemäki-Olanderia. Et siis ole kokonaan luopunut järjestötyöstä?

– En, olen edelleen mukana muutamassa kulttuuri- ja naisjärjestössä. Mutta nyt keskityn läheiskontakteihin, joita olen joutunut laiminlyömään. Äitini on yhä elossa ja meillä on mieheni kanssa yhteensä 12 lastenlasta, 11 poikaa ja yksi tyttö. Minulla alkaa nyt kolmas elämä ja nyt minulla on aikaa omaisilleni, ystävilleni ja itselleni.

– Testamenttisi niille, jotka nyt jatkavat pohjoismaista yhteistyötä?

– Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjola-Nordenin työ on poliittisesti tärkeää. Takavuosina Suomessa kuunneltiin itää ja unohdettiin, että henkireikä oli lännessä. Väylät on pidettävä avoimina joka suuntaan. Eli "On tärkeätä hoitaa suhteet naapureihin", kuten kiinalaiset viisaasti ovat oivaltaneet. Pienille maille se on erityisen tärkeätä, sanoisin mielelläni elintärkeätä.

Hetemäki-Olander, Elsi

Pohjoismaiden neuvoston jäsen 1970-79, sen puheenjohtaja 1979-91, Pohjoismaisen kulttuurirahaston hallituksen jäsen 1978-87. Pohjoismaiden neuvoston presidentti 1982 ja 1987. (Kuka kukin on 1990)

Pohjola-Norden: Keskushallituksen jäsen 1977-83, työvaliokunnan jäsen 1978-80, koululautakunnan puheenjohtaja 1977-80, valtuuston varapuheenjohtaja 1986-87, valtuuston puheenjohtaja 1986-87, liiton puheenjohtaja 1988-93.