1990: Ympäristönsuojelu ei tunne rajoja

17.05.2024 klo 09:06
Pohjola-Nordenin 100-vuotisen taipaleen kunniaksi esittelemme sen lehden historiaa vuodesta 1941 alkaen.

På norska: Norden for Jorden

 

Pohjola-Norden ry:n jäsenlehti
N:o 1/1990
POHJOLA

 

Ympäristönsuojelu ei tunne rajoja

Pohjoismailla on pitkät perinteet ympäristöyhteistyössä. Ympäristökysymykset ovat korkealla virallisen poliittisen päiväjärjestyksen listalla Pohjoismaiden neuvostossa ja ministerineuvostossa. Pohjoismaisella ympäristöyhteistyöllä on takanaan 30-vuotinen historia ja nykyään se käsittää suuren joukon ympäristönsuojelualoitteita. Pohjoismaat ovat mm. solmineet yksimielisesti ympäristösopimuksen ja laatineet toimintasuunnitelman ilman ja vesien saastumisen rajoittamisesta. Näiden suunnitelmien konkreettisten aloitteiden lisäksi asiantuntijoiden ja järjestöjen välillä on vilkasta tiedonvaihtoa ja yhteistyötä.

Saastuminen uhkaa yhteistä ympäristöämme. Ihmiset ovat tajunneet tämän uhkan viime vuosina entistä selvemmin. Sen vuoksi myös Pohjoismaissa ympäristökysymyksistä keskustellaan entistä enemmän. Samalla on ymmärretty, että kysymyksiin on välttämätöntä löytää maiden rajat ylittävät ratkaisut ja yhteistyömuodot. Vuonna 1962 solmitussa Helsingin-sopimuksessa, joka on pohjoismaisen yhteistyön kulmakivi, on kolme artiklaa, joissa käsitellään ympäristöyhteistyötä. Pohjoismaiden on seurattava sopimusta mahdollisimman tarkasti ja mukautettava omat ympäristönsuojeluintressinsä naapurimaittensa mukaisiksi. Lisäksi maiden olisi pyrittävä yhdenmukaistamaan ympäristönsuojelusäännöksensä ja järjestämään yhdessä luonnonsuojelualueiden ylläpito ja säännöt.

Ympäristönsuojelua yli rajojen

Vuoden 1976 ympäristönsuojelusopimuksessa painotetaan, että vastuu ympäristöstä ei lopu yksittäisen maan rajalle, vaan käsittää myös naapurimaat. Korvauksia maksamaan joutunut saastuttaja voidaan asettaa vastuuseen myös naapurimaassa. Pohjoismailla on oikeus ilmaista kantansa etukäteen ympäristöongelmista, joita toisessa maassa perustettava teollisuuslaitos saattaa synnyttää.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on laatinut viisivuotisen yhteistyöohjelman, joka muodostaa pohjoismaisen ympäristöyhteistyön pääasialliset puitteet. Voimassa oleva ohjelma käsiteltiin Pohjoismaiden neuvoston ylimääräisessä istunnossa Helsingörissä Tanskassa 1988. Ohjelma perustuu Brundtlandin komission raportin ”Yhteinen tulevaisuus” keskeisiin periaatteisiin, joista tärkeimmät ovat poikkitieteellisyys, pitkäjänteisyys, ympäristökysymysten yhdistäminen muiden yhteiskunnan alojen kanssa ja kansainvälisen näkökulman huomioiminen ympäristönsuojelutyössä. Yhteistyöohjelmassa on myös lyhyen tähtäyksen tavoitteita, jotka ovat poliittisesti merkittäviä ja ajankohtaisia. Ohjelman on myös oltava riittävän joustava, jotta sen puitteissa voitaisiin tarttua mahdollisiin tuleviin ympäristöongelmiin, joista vielä tänään ei tiedetä mitään.

Osaohjelmat ohjailevat

Yhteistyöohjelmaa ohjataan konkreettisesti kahdesta neljään vuoteen kestävillä yhden osa-alueen ohjelmilla. Pohjoismaiden edellytetään laativan yhteiset toimintasuunnitelmat alueille, joilla pyrkimykset voivat tukea ja vahvistaa toisiaan.

Uusin näistä toimintasuunnitelmista käsittelee merten saastumista ja yrityksiä vähentää sitä. Pohjoismaiden ministerineuvosto esitteli suunnitelman Pohjoismaiden neuvostolle neuvoston ylimääräisessä istunnossa Helsingörissä marraskuussa 1988. Suunnitelman lähtökohtana on pohjoisten merialueiden tilan kartoitus, kansallisten suunnitelmien tärkeimmät kohdat ja olemassa olevat kansainväliset aloitteet. Näiden pohjalta suunnitelmassa luonnostellaan, mitä Pohjoismaat voisivat tehdä merialueiden saastumisen vähentämiseksi. Toimintasuunnitelmassa on kunnianhimoisia tavoitteita useiden erityyppisten päästöjen vähentämiseksi, jotka kuormittavat merialueiden ympäristöä. Tärkeimpänä pidetään myrkyllisten orgaanisten aineiden ja lannoitusaineiden päästöjen vähentämistä. Myös myrkyllisten metalli- ja öljypäästöjen vähentämiseksi on välttämättä ryhdyttävä toimenpiteisiin. Tavoitteeksi toimintasuunnitelmassa on asetettu lannoite- ja raskasmetallipäästöjen vähentäminen vuoden 1985 tasosta puoleen vuoteen 1995 mennessä. Jäsenmaiden oli esitettävä vuonna 1989 suunnitelmat, miten tavoite saavutetaan.

Maista suoraan mereen laskettavien päästöjen lisäksi toimintasuunnitelmassa käsitellään öljyntuotantoa merellä. Siinä on ehdotukset laivaliikenteen saasteiden vähentämiseksi ja se kieltää jätteiden laskemisen mereen tai niiden polttamisen merellä. Tietyille, erityisen kuormitetuille merialueille on tarpeellista laatia yksityiskohtaisemmat toimintasuunnitelmat. Tällaisia ovat Norjan ja Ruotsin rajojen väliin jäävä alue, Öresund ja Pohjanlahti. Pohjanlahden saastuttamisastetta tutkimaan on asetettu työryhmä, jonka tehtävänä on ehdottaa toimenpiteitä saastumisen vähentämiseksi.

Lupaus puhtaammasta ilmasta

Vuonna 1987 on laadittu oma ohjelma ilmansaasteiden vähentämiseksi ja ohjelma, joka valvoo muualta kulkeutuvien ilmansaasteiden vaikutuksia. Suunnitelmaa on tarkistettu vuonna 1989. Uuteen suunnitelmaan sisältyy konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Ohjelmassa on panostettu monelle ajankohtaiselle alueelle: maailmanlaajuisen ilmansaastumisen, muualta kulkeutuvien saasteiden ja kaupunkien ilmansaastumisen vähentämiseen. Siinä on myös esitetty aloite hallinnollisen yhteistyön ja tiedonvaihdon edistämiseksi. Pohjoismaisen ympäristöohjelman mukaan Pohjoismaiden on vähennettävä otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä enemmän ja nopeammin kuin niiden 24 maan, jotka sopivat päästöjen vähentämisestä vuonna 1987 ns. Montrealin pöytäkirjassa.

Saasteiden kulkeutuminen ei pysähdy niiden tuottajamaan rajojen sisäpuolelle. Sen vuoksi useisiin ongelmiin on löydettävä kansainväliset ratkaisut. Saasteiden kulkeutumista käsitelläänkin kansainvälisissä järjestöissä. Pohjoismaissa kokeillaan mittaustekniikkaa, jossa matemaattisten mallien avulla kartoitetaan muualta kulkeutuvat saasteet ja niiden vaikutukset.

Työn tarkoituksena on määrittää, mikä on ilmansaastumisen kriittinen raja. Yhteispohjoismaisena tavoitteena on kiristää pakokaasupäästöjä koskevia säännöksiä. Norja ja Ruotsi ovat ottaneet käyttöön USA-vaatimuksen uusiin bensiinikäyttöisiin autoihin vuodesta 1989, Suomi vuodesta 1990. Tanska soveltaa vaatimusta henkilöautoihin ja pakettiautoihin vuodesta 1990 ja aikoo tehdä asiasta esityksen EY-komissiolle.

Jatkuvaa toimintaa

Eri toimintasuunnitelmissa käsiteltyjen toimenpiteiden lisäksi konkreettinen pohjoismainen ympäristöyhteistyö koostuu useista jatkuvasti käynnissä olevista toimintamuodoista. Jätteidenkäsittely, ympäristötarkkailu, kemikaalit ja luonnonsuojelu ovat alueita, joilla tehdään yhteistyötä. Pohjoismaiden neuvoston istunnossa 1988 päätettiin laatia toimintasuunnitelma ympäristöystävällisestä jätteidenkäsittelystä, jota koordinoitaisiin kansallisilla ohjelmilla. Tällä hetkellä valmistellaan ehdotuksia konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotka koskevat toisaalta kiinteiden jätteiden vähentämistä ja uudelleenkäyttöä, toisaalta puhtaamman teknologian kehittämistä Pohjoismaiden välillä. Lisäksi ympäristöä vähemmän kuormittavat tuotteet merkitään.

Ympäristön ja saasteiden valvonta, ns. integroitu monitorointi, on saatu alkuun tai sitä suunnitellaan monella alalla. Valvonnan suuntaviivat on laadittu ja niitä voitaisiin käyttää myös muualla Euroopassa. ECE on päättänyt aloittaa Eurooppaa koskevan integroidun monitoroinnin Helsingissä, jossa myös on tämän alan pohjoismaisen tieto- ja arviointirekisterin perusta.

Tavoitteena on saada aikaan samanlainen kemikaalien merkintä ja luokitusjärjestelmä kaikkiin Pohjoismaihin, esim. siten, että ympäristölle vaaralliset kemikaalit luokiteltaisiin. Toinen tavoite on allergiaa aiheuttavien aineiden luokituksen ja merkinnän yhdenmukaistaminen. Myös toimenpiteet ympäristöä vahingoittavien paristojen vähentämiseksi ja suihkeiden haittavaikutusten kirjaaminen ovat työlistalla. Pohjoismaat ovat laatineet strategiaehdotuksen siitä, miten kemiallisten aineiden aiheuttamiin onnettomuuksiin pitäisi varautua.

Uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien aseman kartoittamistyössä annetaan suositus Pohjoismaiden toimenpiteistä yksittäisten lajien ja ryhmien säilyttämiseksi. Yhteispohjoismaiset vesistöjensuojelukriteerit arvioidaan ja katsaukset erityisen arvokkaista pohjoismaisista kulttuurimaisemista laaditaan. Tutkijoihin, järjestöihin ja pohjoismaisiin matkailujärjestöihin on otettu yhteyttä pohjoismaisen ulkoilmaelämän edistämiseksi.

Ove Caspersen
Pohjoismaiden neuvoston tiedotussihteeri